Yötyön jämerät tunnit

Työyö on vasta alussa, mutta painovoimaa uhmaavat silmäluomet ovat jo

raukeat. Väkijoukot ovat hajaantuneet, muuttuneet peittoihinsa

käpertyneiksi yksilöiksi, kuorsaaviksi ja tuhiseviksi.

Yö pitää uutta aamua panttivankinaan, eikä toivo ole näyttäytynyt alueella

tuntikausiin. Kaiken arvokkaan kulttuurissani voisi joku virkeämpi

käsikopelolla pujottaa neulansilmän läpi, kunhan keskittyisi riittävästi. On

vain jaksettava uskoa ajan kulumiseen, jonka lähettiläinä viisarit seinällä

toimivat ja etenevät verkkaista vauhtiaan. Viisarit tuntuvat vain ilkkuvan

omaa, inhimillistä keinottomuuttamme tapahtumisen kohteina.

Yön muuttumattomuus. Pysähtyneisyys. Ilmastointi vaikenee. Ärsyketyhjiö

ja kaiken ennakoitavuus. Kosteat ja jämerät kivenmurikat ympärilläni

varmistavat, etten voi ennenaikaisesti paeta lohduttomuutta kumisevasta

vankityrmästä. Selviäisinkö edes ulkomaailmassa enää?

Odotan. Odotan. Kello naksahtaa, uusi minuutti alkaa ja odotan seuraavaa.

On niin hiljaista, että kuulen sydämen lyövän, vaikka se majaileekin

kollegan rinnassa. Miten hitaasti ja kylmänä veri virtaakaan, raviten

äärialueita niukin naukin, en silti vielä huomaa merkkejä nekroosista.

Ihmishahmot ovat vähissä, mutta sentään yksinäisyys on ympärilleni

kietoutuneena. Elonmerkkejä; valpastun hetkiseksi, kun wc:n ovi kolahtaa

suhteettoman kovaäänisesti. Sulkeako taas silmät ja hyväksyäkö

jonkinasteinen palvelusrikkomus, valinnanvarani hupenee, yö etenee.

Kello seinällä lupailee välillä liikoja, kun sitä katsoo valheellisesta kulmasta.

Pimeät tunnit vaanivat odottaen vuoroaan. Kosketan nenänpäätäni vain

jotakin tehdäkseni. Siirtyisimmepä edes kesäaikaan. Heijastukseni

ikkunassa vilkaisee minua uudelleen kuin ihmetellen, onko tuo ihan

tosissaan, mikä tuntuu hajottavalta hyökkäykseltä yksityisyyttäni kohtaan.

Ulkona joku tuntematon suunnittelee kansanlaajuista muuttoliikettä pois

maasta, jotta veronmaksajia ei olisi jäljellä, eikä tänne haluaisi kukaan tulla.

Siihenkin suunnitelmaan on kai jokaisella perustuslaillinen oikeus.

Millaisia yötöitä aamu tulikaan paljastaneeksi, ei niistä ole paljoa

kerrottavaa.

Mutta aamu saapui. Pimeääkin pimeämpi tyrmä vaihtuu aamun kajoon ja

aurinkoiseen kukkaketoon, jonka yllä pikkuruiset keijut leikkisästi

välkehtivät yllätyksellisine liikkeineen.

Raahaudun rottien näykkimin jaloin asemalle.